äitiys,  freelance-elämää,  kirjoittajaelämää

Vapaa mutsi

Mini on nyt 10 kuukautta, vauva vielä. Minulla ei ole kiire takaisin palkkatöihin. Sen sijaan olen tehnyt toiminimeni kautta kirjoitustöitä puolessa vuodessa kohta enemmän kuin yritykseni koko viisivuotisen historian aikana. Miten se on mahdollista? Olen kotona minin kanssa, ja vauvan kanssa oleminenhan käy kokopäivätyöstä.


Ensinnäkin, vauvan tulon myötä en ole sidottu aikatauluihin – vaikka tietysti mini määrää tahdin. Palkkatöitä tehdessä tein lähinnä matkailuaiheisia juttuja, ja matkatkin oli sidottu loma-aikoihin. Nyt aivan uudenlainen maailma on avautunut, kun olen vapaa menemään juttukeikoille koska vain. En ole sidottu kenenkään toisen sanelemaan yhdeksästä viiteen –aikatauluun. Olen vapaa luomaan omat aikatauluni. Mini kulkee juttukeikoilla mukana tai menee pariksi tunniksi isovanhemmilleen hoitoon. Vapaus – se tuntuu hyvältä.

Vauva on tuonut tullessaan myös uusia kirjoitusaiheita, luonnollisesti. Se mitä yömyöhään googletan – siitä saattaa syntyä seuraava juttuidea. Vauva-aiheet alkoivat pian laajeta henkilö- ja kotijutuiksi. On ihana päästä kurkkimaan ihmisten koteihin, nähdä miten he asuvat ja kuulla heidän elämäntarinansa.

Vauvan tulo pelotti. En niinkään murehtinut sitä, osaisinko pitää pienen ihmisenalun elossa vaan minua kauhistutti ajatus siitä, että saisin sanoa hyvästit omalle ajalle. Milloin ehtisin tehdä itselleni tärkeitä juttuja?

Ensimmäisinä päivinä minin tultua maailmaan makasin pimeässä yössä ja ajattelin, mitä oikein oli tullut tehtyä. Tuntui, että vapauteni oli riistetty, enkä saisi sitä enää koskaan takaisin. Olin kahlittu kiinni olentoon, joka oli täysin riippuvainen minusta. Tunsin, että jotain oli muuttunut peruuttamattomasti. Päässäni soi öisin valvoessa, yö toisensa jälkeen, Maija Vilkkumaa:

ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy

mä pelkään aina, ne saa mut

ja niin lopulta käy

Se olikin vain baby blues, joka haihtui onneksi pian. Sumuverhon takaa paljastui elämäni suurin rakkaus. En voisi enää kuvitella elämääni ilman miniä. Mini toi lopulta mukanaan myös vapauden, sen, minkä luulin lopullisesti menettäneeni. Tuntuu, että maailma on aivan eri tavalla avoinna. Vauvan tulo tosiaankin muuttaa kaiken.

Kaikki ovat erilaisia – myös äiteinä. Jotkut viihtyvät lapsen kanssa 24/7, mutta minä tarvitsen omaa aikaa ja tämä työ on juuri sitä. Se tuo jonkinlaista merkityksellisyyttä. Minun ei tarvitse lähteä kotoa töihin (paitsi satunnaisille juttukeikoille, joita odotan aina innolla – ah, omaa aikaa!), vaan teen töitä kotona. En usko, että mini kärsii – päinvastoin. Olen parempi äiti, kun saan olla muutakin kuin äiti.

On ihanaa olla äiti, mutta on myös ihanaa olla enemmän kuin äiti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *