Kirjoitan.

Tomi Joutsen: “Leppoisa heviukkeli Lohjalta” (SuurLohja 1/2015)

Tomi Joutsen: “Leppoisa heviukkeli Lohjalta”  (SuurLohja 1/2015)

Julkaistu 7.1.2015 SuurLohja-lehdessä

Kansainvälisen hevibändin keulakuva Tomi Joutsen: ”Leppoisa heviukkeli Lohjalta”

Lohjalaisella hevimuusikolla Tomi Joutsenella, 39, tulee juuri kymmenen vuotta täyteen kansainvälistä mainetta saavuttaneen Amorphis-bändin laulajana. Melodista metallia soittava ja sanoituksiin Kalevalasta vaikutteita ottava Amorphis perustettiin jo vuonna 1990, jolloin Tomi kuunteli bändiä, muttei osannut uneksia olevansa joskus osa sitä.
– Ensimmäinen keikkani bändin kanssa on jäänyt mieleen, se taisi olla vuoden 2004 loppupuolta, kun soitimme tsunami-hyväntekeväisyyskonsertissa Nosturissa, Tomi muistelee.
Hän kertoo muita mieleenpainuvia keikkoja olleen Saksassa Wacken hevimetallifestivaalit ja toisaalta Lohjalla Sammatissa pidetty keikka, jossa yleisöä oli vauvasta vaariin.
Pitkistä rastoistaan tunnettu hevimuusikko on jo alkanut kyllästyä epäkäytännöllisiin, joka paikkaan kiinni takertuviin hiuksiin, ja onkin lyhennellyt niitä mukavuuden takia.
– On päiviä, jolloin tekisi mieli vetää kokonaan kaljuksi, Tomi naurahtaa.
Viisitoista vuotta päässä olleista rastoista on kuitenkin tullut väkisinkin iso osa identiteettiä. Vielä isommassa osassa ovat tatuoinnit, ja toisin kuin rastoista, niistä hän ei koskaan luopuisi.

Koko ikänsä Lohjalla asunut Tomi ei ole nähnyt syytä muuttaa muualle.

– On sääli, että moni nuori muuttaa täältä opiskelujen perässä pois. Siinä katoaa paljon luovaa energiaa. Toivon, että ihmiset palaisivat lopulta Lohjalle.

Tomin lapsuudenkodissa kuunneltiin Suomi-iskelmää.
– Paula Koivuniemet ja Jamppa Tuomiset on tullut kuunneltua.
Pienen pojan mieleen jäivät kuitenkin iskelmästä poikkeavat kaksi kappaletta: Maukka Perusjätkän Säpinää sekä Pelle Miljoonan Tahdon rakastella sinua.
– Löysin lapsena lätäköstä C-kasetin, jolla nämä biisit olivat, ja vieläkin muistan sanat ulkoa, Tomi hymyilee.
Ensimmäiset esiintymiskokemukset hän sai ala-asteen joulu- ja kevätjuhlissa. Toden teolla musiikista hän innostui ylä-asteella, jolloin hän keskittyi rumpujen soittamiseen.
– Lukioaikana perustettiin kaveriporukalla ensimmäinen bändi, Käsi.
Nuorena hänellä oli kova palo päästä soittamaan, ja kaikki kokemus on karttunut käytännön kautta, teoria tai koulutus kun ei nuorta Tomia kiinnostanut.
Lukion jälkeen hän suuntasi Kanneljärven opistoon ja hankki nuoriso-ohjaajan pätevyyden. Innostus alaa kohtaan kumpusi omasta nuoruudesta, jolloin hän oli aktiivisesti mukana nuorisotoimessa.
– Tykkäsin paljon sen toimintakulttuurista, tavallaan siinä oli rokkimeininkiä. Työtä tehtiin rennolla otteella.
Hän ehti olla nuorisotoimessa kymmenisen vuotta.
– Isoin syy miksi lopetin, oli se, että keikkoja bändin kanssa alkoi olla niin paljon. Siitä tuli riittämättömyyden tunne, sellainen että hommat jäivät aina kesken, ja se oli väärin nuoria kohtaan.
Hän on iloinen siitä, että koulutus löytyy ja toivookin pystyvänsä palaamaan nuorisotyön pariin sitten joskus, jos musiikkia ei enää päätyöksi pysty tekemään.
Muusikon ammattiuran ja perhe-elämän yhdistäminen on haastavaa, miten se Tomilta oikein onnistuu?
– Sitä pitäisi kysyä vaimolta, hän nauraa.
– Matkustuspäiviä kertyy vuodessa paljon. Onhan se raskasta, ja vaatii puolisolta paljon.
Tomi sanoo olevansa onnekas, että saa tehdä työkseen sitä, mistä tykkää.
– Olen ylpeä siitä, että jo kahdeksan vuoden ajan musahommia on pystytty tekemään päätoimisesti ja elättämään sillä bändin kuusi jäsentä perheineen.

”Nuoret, älkää muuttako Lohjalta pois!”

Mitä kuuluu?
Meillä on alkamassa kiertue, ja tuntuu kivalta lähteä. Keikkoja on kuusi, ensimmäinen on Berliinissä. Tales From The Thousand Lakes-levyn ilmestymisestä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta ja nyt näillä juhlakeikoilla levy soitetaan kokonaisuudessaan.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Perhe, se on kaikista tärkein. Mutta ihan perusarki tuo onnellisuutta, ne hetket kun huomaa, että on rauhallinen olo, että pärjää tässä elämässä.

Mitä pelkäät?
Pelko liittyy lähinnä siihen, että läheisille tapahtuisi jotain pahaa. Maailmanmeno saa myös välillä vaipumaan synkkyyteen.

Mikä elämässä on turhaa?
Ylimääräinen pohtiminen. Pitäisi keskittyä hyviin juttuihin sen sijaan että pyörittelee asioita liikaa päässä. Myös materialistinen hömpöttely on turhaa.

Mitä ilman et pärjää?
Uskon, että vaikka ihminen menettäisi kaiken, niin sitä kuitenkin pärjäisi, ainakin tällaisessa paikassa kuin Suomi. Se miten sitä pärjäisi, on sitten eri asia.

Mistä unelmoit?
En mistään suuresta, olen saanut jo niin paljon. Muusikkona itsenä elättäminen tuntui nuorena niin isolta unelmalta, ettei sitä tosissaan osannut toivoa, se tuntui suuremmalta kuin lottovoitto.

Mikä sinua ilahduttaa?
Lapset ja perhe. Ja kaikenlainen kauneus, oli se sitten taide-elämys, ihminen tai kaunis melodia. Sellaiset pienet ja kuitenkin yhtä aikaa isot jutut. Aivan äskettäin ilahdutti se, kun tapasin Jenni Ahtiaisen, johon tutustuin muutama vuosi sitten, ja hän oli tehnyt minulle Kalevala-aiheisen nahkaisen rannekorun. Jenni on suunnitellut nahkaisia asusteita Marilyn Mansonille, Snoop Doggille ja muille julkkiksille ja nyt sain tietää että hän pääsee puvustamaan seuraavan Iron Sky-elokuvan. Siitä tuli niin hyvä fiilis, nähdä, että ystävä menestyy.

Entä mikä ärsyttää?
Useimmiten ärsytys liittyy itseen, omaan saamattomuuteen ja arjen laiskuuteen. Ja jos jossakin ihmisessä jokin ärsyttää niin ei se sen vika ole, vaan kyllä ongelma on omassa päässä.

Mitä teet ennen keikkaa?
– Käytän tunnin verran lämmittelyyn. Jumppaan, punnerran, pompin, hypin ja teen kevyitä ääniharjoituksia. Keikkaan pitää olla henkisesti valmis, täytyy päästä tiettyyn mielentilaan.

Entä keikan jälkeen?
Silloin takki on tyhjä enkä halua tehdä mitään muuta kuin vetäytyä nurkkaan.

Mitä teette keikkabussissa?
Enimmäkseen nukutaan, koska yleensä ajetaan öisin. Monet haluaa olla omissa oloissaan, mutta kyllä bussista löytyy DVD-soitin ja pleikkari, ja kahvinkeitin on kova sana. Bussi on vähän kuin koti, turvapesäke, ja itse tykkään kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja.

Mitä sanoisit 15-vuotiaalle minällesi?
Kyllä se siitä!

Minkä viestin haluaisit lähettää lohjalaisille nuorille?
Toivon, että porukka olisi aktiivista ja lähtisi yhdessä kehittämään ja muokkaamaan kaupunkia. Älkää muuttako Lohjalta pois!

Jatka lausetta: Minä olen…
leppoisa heviukkeli Lohjalta.

Jatka lausetta: Minä aina…
eksyn ajatuksiini.

Tätä minusta ei vielä tiedetä, mutta…
oikeastaan en ole tehnyt mitään mikä ei kestäisi päivänvaloa.

INFOBOXI:
Nimi: Tomi Joutsen
Lempinimi: Tonto (nuorisotyön parissa saatu nimi)
Ikä: 39
Kotikaupunki ja alue: Lohja, Ojamo
Työ: Hevimuusikko
Perhe: Vaimo ja kolme lasta
Harrastukset: Musiikin lisäksi kuntosali, kuntonyrkkeily ja hevisähly kaveriporukalla

Teksti ja kuva: Moona Laakso